Uusi vuosi ja uudet kujeet

No niin. Täällä taas ja nyt on lunta! Voi luoja! Nyt on lunta! Olen onnellisempi sen vuoksi kuin aikoihin! Lunta ❤

Minun pitää tässä heti tunnustaa, että olen laiskuuttani pitänyt hiljaiseloa täällä. En sen vuoksi, että olisin rakastunut (kumpa olisinkin) tai alkanut seurustella (kumpa olisinkin) tai olisin salakihloissa (kumpa olisinkin, ehkä) tai olisin raskaana odottamassa ensimmäistä lastani (kumpa olisinkin!). Ei ihan vain laiskuuttani. Ensin ajattelin kirjoittaa kuinka on ollut kiirettä, mutta mitä sitä valehtelemaan. Laiskuus. Joulun aikaan en vain viitsinyt.

Kuitenkin. Tein uutena vuotena päätöksen. Päätin olla rohkeampi. Päätin tehdä asioita, joita en ole ennen tehnyt. Tämän vuoksi olenkin nyt koettanut nettideittailua uudelleen. Olen laittanut kuvani jopa profiiliin ja saanut viestejä. Yksi lupaava viestiketju on aluillaan. Jännittävää. Muutamia kiinnostuneita on ollut.

Aiemmin olen kirjoittanut nettideittailusta ja siihen liittyen kuvista. Itse laitoinkin nyt kuvan sen vuoksi, ettei tule mitään väärinkäsityksiä. Ja aika rohkaisevalta on tuntunut, kun miehet kirjoittavat. Ja erityisen mukavan viestin sain, jossa viestin kirjoittaja itsekin heti laittoi kuvansa näkyvilleni, vaikkei se hänen julkisessa profiilissaan siellä ollut. Tämä oli rohkeaa ja minä arvostin tätä elettä suunnattomasti.

Yritän hiljalleen liikkua koko ajan rohkeampaa itsenäni kohti. Rohkeampaa ja itsevarmempaa. Ihmistä, jollainen haluan olla. Siihen on vielä matkaa, mutta olen jo ottanut ensimmäiset askeleet.

Rohkeutta. Rohkeutta tähän elämään!

Kolea syksy on alkanut

Niinhän se on mennyt. Syksy on alkanut. On kylmää, sateista ja koleaa. Aamulenkille, kun lähtee, saa vetää pipon syvälle korvien suojaksi, kietoa kaulahuivin kaulaan tiukasti ja laittaa hanskat käteen. Ei siitä muuten selviä. Ensimmäinen syysaamukin oli jo, jolloin joutui auton ikkunat raappaamaan töihin lähtiessä. Hrr…

Ei siinä, talvesta minä pidän. Odotan talvea. Odotan niitä kylmiä kelejä, kun on pakkasta ja lumi narskuu kenkien alla kävellessä. Odotan lumisadetta ja sit tunnetta, minkä saa, kun käpertyy rakkaan kainaloon kylmänä talvi-iltana. Ai niin, mutta minähän olen sinkku. Minä siis käperryn vain sohvan nurkkaan ja vedän vilttiä tiukemmin ympärilleni. Ei ole toisen ihmisen lämpöä minua lämmittämässä.

Olen tässä syksyn mittaan koettanut aktivoitua nettideittailussa. Olen ahkerammin koettanut Tinderissä ”pyyhkiä”, mutta ne muutamat kiinnostavat, jotka olen sieltä löytänyt, eivät ole kiinnostuneet minusta. Nettideittailu on vähän jumahtanut paikoilleen. Ehkä tämä koleus on sitäkin jähmettänyt. Olen kuitenkin koettanut löytää sieltä miestä ja olen jopa kirjautunut kahdelle eri nettideittisivustolle. Toisaalta tekisi mieleni kirjautua esim. Eliittikumppaniin, mutta en todellakaan aio maksaa nettideittailusta. En. Jos en ilmaissivustolta löydä ketään, niin sitten asia vain menee niin.

Toki toivoisin tapaavani Sen Oikean ihan tässä oikeassa maailmassa. Tosin syysflunssan kourissa ei viikonloppuisin houkuta yöelämään lähteminen. Ja miltä sekään nyt kuulostaisi, kun yksi ensin yskii keuhkojaan pihalle ja sen jälkeen kysyy: ”Mennääks teille vai meille?” Eipä vissiin. Onneksi en tunnista itseäni tuosta ;D

Hellettä piisaa!

Kyllä on kuuma! Liiankin kuuma minun mielestäni. Eikä paljon paremmalta tunnu koirastani, joka mustana otuksena kärsii jatkuvasta porotuksesta. Ei tässä ole muu auttanut kuin liikkua, joko aikaisin aamulla tai sitten myöhään illalla. Jaksaa paremmin itsekin lenkkeillä vähän viileämmässä ilmassa.

Kesä on mennyt nopeasti. Mitään ei ole tapahtunut. Ehkä sen vuoksi, että työt vievät aikaa niin paljon. Ja se seikka, että tekee kolmivuorotyötä täyttää viikonloput, jolloin olisi joku mahdollisuus käydä vaikka terassilla istumassa. Vaikka en kyllä sellaista harrasta, niin olisihan se mukava mennä joskus lasilliselle. Tai vaikka ihan ravintolaan. Jos sitä vielä tämän kesän aikana ehtisi 🙂

En ole juuri ehtinyt tässä stressata sinkkuuttani. Lapsettomuuttani kyllä. Ihmiset saavat vauvoja ja niiden kuvat ovat täyttäneet taas facebookin. Ai niin, ja tokihan sinkkuuttanikin olen vähän murehtinut kaikkien upeiden hääotosten katselun aikana. Vähän ahdistavaa, mutta koetan koko ajan ajatella niin, että minunkin aikani vielä tulee. Uskoa yritän vaikka se välillä vaikeaa onkin.

Niin ja tässä olen uskaltautunut kokeilemaan sitä uuttaa (tosin nyt jo vanhaa) Tinderiä. Katsastamaan kuvia ja niiden perusteella tekemään päätöksen olenko kiinnostunut vai enkö ole. Tunnustan, että onhan se pinnallista, mutta koukuttavaa! Hyvä puoli siinä on se, että siellä näkee ainoastaan sen, että jos joku on kiinnostunut myös sinusta. Pinnallista. Niin pinnallista. Itse en ole aloittanut keskustelemaan siellä vielä kenellekään. Tinderpareja on useita, mutta ei oikeastaan keskusteluja. Hmm. Joku on kuulema löytänyt ihan rakkauden Tinderin kautta, mutta enemmän olen kuullut tarinoita niistä, jotka vain etsivät seuraa yhdeksi yöksi… No, saa nähdä.

Helle on kyllä siitä mukava, ettei ainakaan palella. Ai niin ja tällä hetkellä lempibiisini on tämä:

Auringonpaistetta

Se olisi kesä nyt! Aurinko paistaa ja on lämmintä! Keli on täydellinen, jotta voi lähteä kävelylle ihmettelemään luontoa, joka on heräämässä talviunestaan. Samalla sitä voi itsekin hengittää syvään, tuntea kuinka lämmin ilma täyttää keuhkot ja puhaltaa sitten ilman ulos. Olo tuntuu virkeältä. Virkeämmältä kuin aikoihin.

Ei. En ole rakastunut. En ole kohdannut ketään uutta tai erikoista. En ole kohdannut edes ketään vanhaa. Tänä aamuna vain tulin siihen tulokseen, että murjottaminen ei auta. Sammakoita tulee, mutta niitä  myös menee. Joskus kohdalle osuu joku, joka tuntuu siltä, että tässäkö tämä minun prinssini on. Mutta jos se ei olekaan niin ei auta, eteenpäin on mentävä.

Murjottaminen ja itsesäälissä vellominen ei auta. Se vain masentaa ja painaa mielen vielä alemmas. Parempi ottaa askel eteenpäin. Tällaisena päivänä on vain parempi astua ulos ja lähteä nauttimaan ihanasta ilmasta, kuin murjottaa sisällä.

Pitää hymyillä. Pitää olla positiivinen. Sen, kun muistaa, niin sitä huomaamattaan muuttuu paremmaksi.

Kyllä. Sen minä teen. Pistän tennarit jalkaa, laitan hyvää musiikkia soimaan kännykästä ja lähden ulos. Lähden nauttimaan auringosta ja hyvästä mielestä. Lähden nauttimaan kesän tulosta ja luonnon heräämisestä. Enkä suostu ajattelemaan sammakoita tai prinssejä.

Uusi vuosi uudet kujeet

No niin. Nyt on vuosi vaihtunut ja pitäisi aloittaa noin niin kuin periaatteessa ”puhtaalta pöydältä”. Toisaalta, mikä sen parempi tilanne aloittaa kuin sinkkuna. Maailma on avoinna ja sitä voi tehdä mitä vaan. En muista uutta vuotta jonka jälkeisenä aamuna olisin näin hyvällä tuulella. Ei mitään ole tapahtunut, mutta olo on toiveikas

Toiveikas. Se on varmasti oikea sana kuvaamaan tätä tunnetta. Toiveikas. Yhtäkkiä en muista milloin olisin tuntenut näin toiveikkaaksi itseni. Mutta e valita, päinvastoin. Nautin tästä tunteesta ja katson mitä maailma tuo tullessaan.

Ei minua haittaa sekään, ettei kukaan ollut suutelemassa minua vuoden vaihteessa. Se on ihan ok. Minusta tuntuu, että usein olen ollut siitä katkerakin, ettei minua ole suudeltu uutena vuotena. Tässä vuodessa on kuitenkin jotain. Jotain toiveikasta. Jotain on tulollaan ja minä lupaan olla ennakkoluuloton ja avata sydåmeni, jotta saisin mahdollisimman paljon elämääni.

Hyvä uutta vuotta ja pitäkää sydämenne avoinna!