Kevättä rinnassa. Tai sitten ei…

Kevät tulee. Tai oikeastaan kesä. Hirmuista vauhtia luonto muuttaa muotoaan ja kaikkialla alkaa vihertää. Linnut laulavat, jänikset juoksentelevat ja yrittävät tehdä vaikutusta toisiinsa. Siilit lyllertävät paikasta toiseen tuhisten mennessään. Ihmiset rakastuvat, kävelevät käsi kädessä kaupungilla, saavat vauvoja, menevät kihloihin, alkavat suunnitella häitä, menevät naimisiin ja rakastavat toisiaan loppu elämiensä ajan.

Ainakin jotkut. Minä en. Tässä taannoin ajattelin asiaa, että minkälainen olisi se unelmien mieheni. Listasta alkoi tulla loputon. Nyt asiaa uudelleen pohdittuani olen päätynyt hieman suppeampaan listaan: sinkku, ihana ja pitää minusta sellaisena kuin olen. Jos nämä täyttyvät niin sitten sitä voi alkaa miettiä muita, mutta tuo olisi jo varsin hyvä alku.

Erityisesti näin kesän korvalla kaikkialla on aurinkoista ja värikästä ja rakkauden täyttämiä ihmisiä. Olenko katkera? No olen! Miksi sitä peittelemään? Minäkin haluaisin samaa! Minäkin haluaisin ihastua mieheen, joka olisi sinkku, ihana ja pitäisi minusta sellaisena kuin olen. Tuntuuko, että korostan sanaa sinkku? Niin korostankin, enkä suotta. Olen tässä viime aikoina kuullut vähän turhan ihania sanoja varatulta mieheltä. Ja sanonpahan vaan, että toiseksi naiseksi minusta ei ole. Onhan se imartelevaa, että on pidetty, mutta joku roti pitää olla.

Mikä saa varatut miehet imartelemaan sinkkuja? Mikä saa ihmisen, joka on parisuhteessa flirttailemaan ja oikeasti aika suoraankin sanomaan kiinnostuksensa? Herää kysymys, että teenkö minä jotain? Annanko alitajuisesti jotain signaaleja, että ”tässä minä olen, ota minut!”? Vai johtuuko se siitä, että hymyilen ja nauran paljon ihmisten seurassa? Varsinkin sellaisten, jotka ovat minusta mukavia ja ihania. Tarkoituksellisesti en ole kyllä rohkaissut ketään mihinkään.

No. Kesä tulee. Kuumat ilmat. Auringon paiste. Kärpäset. Kukkaset. Rannalla lekottelu. Juhannus. Juhannuskokko. Elokuun viilenevät illat. Kuutamouinnit. Ehkä tähän kesään kuuluisi myös rakkaus? Ainahan sitä toivoa sopii…

”Jos mä olisin sinkku…”

Mikä siinä on, että varatut miehet tekee tuttavuutta? Ihan oikeasti. Olin juhlimassa eilen ravintolassa ja siellä yksi mies (tiedän hänen olevan varattu) tuli ensin kertomaan miten ihana hänen mielestään olen. Sitten seuraavaksi hän sanoikin: ”Jos mä olisin sinkku…” ja katsoi pitkään syvälle silmiini…

Minua suorastaan alkoi vituttaa tilanne. Ei noin voi tulla sanomaan! Ei ole reilua toimia noin! Miksi pitää tehdä noin?! Mikä saa miehen sanomaan noin?! En ymmärrä…

Tämä päivä on mennyt toipuessa eilisestä, enkä ole saanut mitään aikaan. Olen vain istunut kotona ja katsonut televisiota. Niin ja tietenkin miettinyt tuota hetkeä. Helvetti. Ei noin saa sanoa! Ei vaan voi! Puolikas lause, jonka jälkeen intensiivinen katse. Ei mitään järkeä.

No, minä en aio alkaa mihinkään hänen kanssaan vaikka hän puhuisi miten kauniita. En. En ikinä. Tämä lupaus pitää.

Hetki oli vain ihan käsittämättömän intensiivinen. Se  yksi pieni hetki sai sydämeni jättämään lyönnin välistä ja henkeni salpautumaan. Ne neljä sanaa ja sen jälkeinen hiljaisuus saivat minut hiljaiseksi. Ja sanattomuus jatkuu edelleen…

Yllättäviä kohteliaisuuksia

Heti alkuun sanon sen, etten minä ole niitä tyttöjä, jotka saavat kohteliaisuuksia ulkonäöstään. Enkä minä niitä kyllä omasta mielestäni kerjääkään. Tämän vuoksi hieman hämmennyin eilen illalla. Olin nimittäin ystäväporukassa ulkona ja yksi ryhmän miespuolinen jäsen yhtäkkiä sanoi hetken hiljaisuuden jälkeen, että miten hän ei ole huomannut aikaisemmin miten nätti olen.

Minä hämmennyin. En ole tottunut siihen, että minua kehutaan ulkonäöstäni. Yleensä saan siitä kuulla miten olen ahkera, iloinen ja mukava. Tunnustan, että olihan se mukava, kun joku sanoi kauniiksi.

Ilta tuntui muuttuvan vielä hämmentävämmäksi, kun eräs toinen miespuoleinen tuttava sanoi, että hän ottaisi minut heti, jos vain haluaisin. En oikein osannut ottaa tätä asiaa mitenkään. Hymähdin ja kiitin häntä.

Monta vuotta sinkkuna olleena joskus tulee sellainen olo, että pitäisi ottaa se ensimmäinen, joka jotain haluaisi kanssani. Mutta miksi? Miksi sitä pitäisi ottaa sellainen mies, joka haluaa sinua, mutta jota sinä et halua? Eihän se nyt voi mennä niin, että sitä pitäisi sitoutua vain sen vuoksi, että on yksinäinen? Ei se voi olla oikea syy aloittaa mitään…

Hyviä asioita eilisessä olivat nuo kohteliaisuudet. Ne kohottivat itsetuntoa, ainakin hetkellisesti. Hyvillä mielin sitä ainakin nukkumaan menin ja aamulla heräsin. Katsotaan mitä tuleman pitää.