Uusi vuosi ja uudet kujeet

No niin. Täällä taas ja nyt on lunta! Voi luoja! Nyt on lunta! Olen onnellisempi sen vuoksi kuin aikoihin! Lunta ❤

Minun pitää tässä heti tunnustaa, että olen laiskuuttani pitänyt hiljaiseloa täällä. En sen vuoksi, että olisin rakastunut (kumpa olisinkin) tai alkanut seurustella (kumpa olisinkin) tai olisin salakihloissa (kumpa olisinkin, ehkä) tai olisin raskaana odottamassa ensimmäistä lastani (kumpa olisinkin!). Ei ihan vain laiskuuttani. Ensin ajattelin kirjoittaa kuinka on ollut kiirettä, mutta mitä sitä valehtelemaan. Laiskuus. Joulun aikaan en vain viitsinyt.

Kuitenkin. Tein uutena vuotena päätöksen. Päätin olla rohkeampi. Päätin tehdä asioita, joita en ole ennen tehnyt. Tämän vuoksi olenkin nyt koettanut nettideittailua uudelleen. Olen laittanut kuvani jopa profiiliin ja saanut viestejä. Yksi lupaava viestiketju on aluillaan. Jännittävää. Muutamia kiinnostuneita on ollut.

Aiemmin olen kirjoittanut nettideittailusta ja siihen liittyen kuvista. Itse laitoinkin nyt kuvan sen vuoksi, ettei tule mitään väärinkäsityksiä. Ja aika rohkaisevalta on tuntunut, kun miehet kirjoittavat. Ja erityisen mukavan viestin sain, jossa viestin kirjoittaja itsekin heti laittoi kuvansa näkyvilleni, vaikkei se hänen julkisessa profiilissaan siellä ollut. Tämä oli rohkeaa ja minä arvostin tätä elettä suunnattomasti.

Yritän hiljalleen liikkua koko ajan rohkeampaa itsenäni kohti. Rohkeampaa ja itsevarmempaa. Ihmistä, jollainen haluan olla. Siihen on vielä matkaa, mutta olen jo ottanut ensimmäiset askeleet.

Rohkeutta. Rohkeutta tähän elämään!

Hellettä piisaa!

Kyllä on kuuma! Liiankin kuuma minun mielestäni. Eikä paljon paremmalta tunnu koirastani, joka mustana otuksena kärsii jatkuvasta porotuksesta. Ei tässä ole muu auttanut kuin liikkua, joko aikaisin aamulla tai sitten myöhään illalla. Jaksaa paremmin itsekin lenkkeillä vähän viileämmässä ilmassa.

Kesä on mennyt nopeasti. Mitään ei ole tapahtunut. Ehkä sen vuoksi, että työt vievät aikaa niin paljon. Ja se seikka, että tekee kolmivuorotyötä täyttää viikonloput, jolloin olisi joku mahdollisuus käydä vaikka terassilla istumassa. Vaikka en kyllä sellaista harrasta, niin olisihan se mukava mennä joskus lasilliselle. Tai vaikka ihan ravintolaan. Jos sitä vielä tämän kesän aikana ehtisi 🙂

En ole juuri ehtinyt tässä stressata sinkkuuttani. Lapsettomuuttani kyllä. Ihmiset saavat vauvoja ja niiden kuvat ovat täyttäneet taas facebookin. Ai niin, ja tokihan sinkkuuttanikin olen vähän murehtinut kaikkien upeiden hääotosten katselun aikana. Vähän ahdistavaa, mutta koetan koko ajan ajatella niin, että minunkin aikani vielä tulee. Uskoa yritän vaikka se välillä vaikeaa onkin.

Niin ja tässä olen uskaltautunut kokeilemaan sitä uuttaa (tosin nyt jo vanhaa) Tinderiä. Katsastamaan kuvia ja niiden perusteella tekemään päätöksen olenko kiinnostunut vai enkö ole. Tunnustan, että onhan se pinnallista, mutta koukuttavaa! Hyvä puoli siinä on se, että siellä näkee ainoastaan sen, että jos joku on kiinnostunut myös sinusta. Pinnallista. Niin pinnallista. Itse en ole aloittanut keskustelemaan siellä vielä kenellekään. Tinderpareja on useita, mutta ei oikeastaan keskusteluja. Hmm. Joku on kuulema löytänyt ihan rakkauden Tinderin kautta, mutta enemmän olen kuullut tarinoita niistä, jotka vain etsivät seuraa yhdeksi yöksi… No, saa nähdä.

Helle on kyllä siitä mukava, ettei ainakaan palella. Ai niin ja tällä hetkellä lempibiisini on tämä:

Auringonpaistetta

Se olisi kesä nyt! Aurinko paistaa ja on lämmintä! Keli on täydellinen, jotta voi lähteä kävelylle ihmettelemään luontoa, joka on heräämässä talviunestaan. Samalla sitä voi itsekin hengittää syvään, tuntea kuinka lämmin ilma täyttää keuhkot ja puhaltaa sitten ilman ulos. Olo tuntuu virkeältä. Virkeämmältä kuin aikoihin.

Ei. En ole rakastunut. En ole kohdannut ketään uutta tai erikoista. En ole kohdannut edes ketään vanhaa. Tänä aamuna vain tulin siihen tulokseen, että murjottaminen ei auta. Sammakoita tulee, mutta niitä  myös menee. Joskus kohdalle osuu joku, joka tuntuu siltä, että tässäkö tämä minun prinssini on. Mutta jos se ei olekaan niin ei auta, eteenpäin on mentävä.

Murjottaminen ja itsesäälissä vellominen ei auta. Se vain masentaa ja painaa mielen vielä alemmas. Parempi ottaa askel eteenpäin. Tällaisena päivänä on vain parempi astua ulos ja lähteä nauttimaan ihanasta ilmasta, kuin murjottaa sisällä.

Pitää hymyillä. Pitää olla positiivinen. Sen, kun muistaa, niin sitä huomaamattaan muuttuu paremmaksi.

Kyllä. Sen minä teen. Pistän tennarit jalkaa, laitan hyvää musiikkia soimaan kännykästä ja lähden ulos. Lähden nauttimaan auringosta ja hyvästä mielestä. Lähden nauttimaan kesän tulosta ja luonnon heräämisestä. Enkä suostu ajattelemaan sammakoita tai prinssejä.

Notting Hill

Notting Hill. Yksi parhaimmista elokuvista koskaan! Minun suosikkielokuvani. Niin hienosti kirjoitettu, kuvattu ja leikattu. Tätä elokuvaa katsellessa hymyilen oikeastaan koko ajan. Jos en hymyile niin elän muuten mukana. Elän tunteet hieman etukäteen ja fiilistelen kaikki musiikit täysillä! En oikein koskaan löydä sanoja kuvaamaan tätä elokuvaa ja niitä tunteita, joita se minussa herättää.

No ainakin se herättää sen tunteen, että olisipa minullakin mies. Hah. Yllättäen… Tästä tuli mieleeni, että yleensähän miehet eivät välitä romanttisista elokuvista, jollaiseksi tämän Notting Hillin voisi luokitella. Muistan kuitenkin jutelleeni yhden miehen kanssa vuosia sitten hänen elokuva valikoimastaan. Hänellä sitten oli hyllyssä tämä elokuva. Katsoin sitä hieman hämmentyneenä ja tuumasin, että tuo on yksi lempielokuvistani. Hän nyökäsi ja totesi sen olevan yksi hänen suosikeistaan myös. Ei sen romanttisuuden takia vaan sen vuoksi, miten hienosti se on tehty.

En edes muista kuinka monta kertaa olen katsonut tämän elokuvan. Sitä on tullut katseltua intensiivisesti teekupin kanssa ja se on tullut pyörineeksi taustalla, kun olen siivonnut tai kirjoittanut koulutehtäviä tietokoneella. Varmaan tulen kuluttaneeksi dvd:ni puhki…

Ehkä aika mennä nukkumaan. Tähän loppuun vielä lempilainaukseni elokuvasta, joka saa aina kyyneleet silmiini:

”I’m also just a girl, standing in front of a boy, asking him to love her.”