Niinhän se on mennyt. Syksy on alkanut. On kylmää, sateista ja koleaa. Aamulenkille, kun lähtee, saa vetää pipon syvälle korvien suojaksi, kietoa kaulahuivin kaulaan tiukasti ja laittaa hanskat käteen. Ei siitä muuten selviä. Ensimmäinen syysaamukin oli jo, jolloin joutui auton ikkunat raappaamaan töihin lähtiessä. Hrr…
Ei siinä, talvesta minä pidän. Odotan talvea. Odotan niitä kylmiä kelejä, kun on pakkasta ja lumi narskuu kenkien alla kävellessä. Odotan lumisadetta ja sit tunnetta, minkä saa, kun käpertyy rakkaan kainaloon kylmänä talvi-iltana. Ai niin, mutta minähän olen sinkku. Minä siis käperryn vain sohvan nurkkaan ja vedän vilttiä tiukemmin ympärilleni. Ei ole toisen ihmisen lämpöä minua lämmittämässä.
Olen tässä syksyn mittaan koettanut aktivoitua nettideittailussa. Olen ahkerammin koettanut Tinderissä ”pyyhkiä”, mutta ne muutamat kiinnostavat, jotka olen sieltä löytänyt, eivät ole kiinnostuneet minusta. Nettideittailu on vähän jumahtanut paikoilleen. Ehkä tämä koleus on sitäkin jähmettänyt. Olen kuitenkin koettanut löytää sieltä miestä ja olen jopa kirjautunut kahdelle eri nettideittisivustolle. Toisaalta tekisi mieleni kirjautua esim. Eliittikumppaniin, mutta en todellakaan aio maksaa nettideittailusta. En. Jos en ilmaissivustolta löydä ketään, niin sitten asia vain menee niin.
Toki toivoisin tapaavani Sen Oikean ihan tässä oikeassa maailmassa. Tosin syysflunssan kourissa ei viikonloppuisin houkuta yöelämään lähteminen. Ja miltä sekään nyt kuulostaisi, kun yksi ensin yskii keuhkojaan pihalle ja sen jälkeen kysyy: ”Mennääks teille vai meille?” Eipä vissiin. Onneksi en tunnista itseäni tuosta ;D
Anonyymisti Sinkku 
Äläs nyt aliarvioi seksikkään käheän äänen voimaa… Vaikka se kuuluisikin naiselle ja sitä ryhdittäisi pari mehevää rykäisyä…. 😉
Ainakin näin naisena minuun tekee vaikutuksen miehen käheä ääni. Sellainen joka tuntuu selkärangassa asti. Huh… ;D