Auringonpaistetta

Se olisi kesä nyt! Aurinko paistaa ja on lämmintä! Keli on täydellinen, jotta voi lähteä kävelylle ihmettelemään luontoa, joka on heräämässä talviunestaan. Samalla sitä voi itsekin hengittää syvään, tuntea kuinka lämmin ilma täyttää keuhkot ja puhaltaa sitten ilman ulos. Olo tuntuu virkeältä. Virkeämmältä kuin aikoihin.

Ei. En ole rakastunut. En ole kohdannut ketään uutta tai erikoista. En ole kohdannut edes ketään vanhaa. Tänä aamuna vain tulin siihen tulokseen, että murjottaminen ei auta. Sammakoita tulee, mutta niitä  myös menee. Joskus kohdalle osuu joku, joka tuntuu siltä, että tässäkö tämä minun prinssini on. Mutta jos se ei olekaan niin ei auta, eteenpäin on mentävä.

Murjottaminen ja itsesäälissä vellominen ei auta. Se vain masentaa ja painaa mielen vielä alemmas. Parempi ottaa askel eteenpäin. Tällaisena päivänä on vain parempi astua ulos ja lähteä nauttimaan ihanasta ilmasta, kuin murjottaa sisällä.

Pitää hymyillä. Pitää olla positiivinen. Sen, kun muistaa, niin sitä huomaamattaan muuttuu paremmaksi.

Kyllä. Sen minä teen. Pistän tennarit jalkaa, laitan hyvää musiikkia soimaan kännykästä ja lähden ulos. Lähden nauttimaan auringosta ja hyvästä mielestä. Lähden nauttimaan kesän tulosta ja luonnon heräämisestä. Enkä suostu ajattelemaan sammakoita tai prinssejä.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s