Kevättä rinnassa. Tai sitten ei…

Kevät tulee. Tai oikeastaan kesä. Hirmuista vauhtia luonto muuttaa muotoaan ja kaikkialla alkaa vihertää. Linnut laulavat, jänikset juoksentelevat ja yrittävät tehdä vaikutusta toisiinsa. Siilit lyllertävät paikasta toiseen tuhisten mennessään. Ihmiset rakastuvat, kävelevät käsi kädessä kaupungilla, saavat vauvoja, menevät kihloihin, alkavat suunnitella häitä, menevät naimisiin ja rakastavat toisiaan loppu elämiensä ajan.

Ainakin jotkut. Minä en. Tässä taannoin ajattelin asiaa, että minkälainen olisi se unelmien mieheni. Listasta alkoi tulla loputon. Nyt asiaa uudelleen pohdittuani olen päätynyt hieman suppeampaan listaan: sinkku, ihana ja pitää minusta sellaisena kuin olen. Jos nämä täyttyvät niin sitten sitä voi alkaa miettiä muita, mutta tuo olisi jo varsin hyvä alku.

Erityisesti näin kesän korvalla kaikkialla on aurinkoista ja värikästä ja rakkauden täyttämiä ihmisiä. Olenko katkera? No olen! Miksi sitä peittelemään? Minäkin haluaisin samaa! Minäkin haluaisin ihastua mieheen, joka olisi sinkku, ihana ja pitäisi minusta sellaisena kuin olen. Tuntuuko, että korostan sanaa sinkku? Niin korostankin, enkä suotta. Olen tässä viime aikoina kuullut vähän turhan ihania sanoja varatulta mieheltä. Ja sanonpahan vaan, että toiseksi naiseksi minusta ei ole. Onhan se imartelevaa, että on pidetty, mutta joku roti pitää olla.

Mikä saa varatut miehet imartelemaan sinkkuja? Mikä saa ihmisen, joka on parisuhteessa flirttailemaan ja oikeasti aika suoraankin sanomaan kiinnostuksensa? Herää kysymys, että teenkö minä jotain? Annanko alitajuisesti jotain signaaleja, että ”tässä minä olen, ota minut!”? Vai johtuuko se siitä, että hymyilen ja nauran paljon ihmisten seurassa? Varsinkin sellaisten, jotka ovat minusta mukavia ja ihania. Tarkoituksellisesti en ole kyllä rohkaissut ketään mihinkään.

No. Kesä tulee. Kuumat ilmat. Auringon paiste. Kärpäset. Kukkaset. Rannalla lekottelu. Juhannus. Juhannuskokko. Elokuun viilenevät illat. Kuutamouinnit. Ehkä tähän kesään kuuluisi myös rakkaus? Ainahan sitä toivoa sopii…

Mainokset

3 kommenttia artikkeliin ”Kevättä rinnassa. Tai sitten ei…

  1. Ensinnäkin. ”Ihmiset rakastuvat, kävelevät käsi kädessä kaupungilla, saavat vauvoja”… olisiko meidän aika keskustella kukista ja niistä pörisevistä lentävistä jutuista… Tuosta ei oikeastaan puuttunut kuin maininta haikaroista! 😉

    Ja juuri nyt tekisi mieleni läksyttää koko naiskuntaa listojen tekemisestä. Prkl.

    Miten jos vain edes kokeilisitte joskus mennä eteenpäin avoimin mielin hajoittamatta joka asiaa erilaisiin ominaisuuksiin, listoihin ja ylianalysointiin. Joko jokin tuntuu hyvältä tai ei. Jos jokin tuntuu hyvältä, ei pidä miettiä miljoonan vuoden päähän ja sen sijaan että olisi siinä ja pitäisi olostaan, keskittyisi vain suunnitelemaan ja rakentamaan huomista tämän päivän kustannuksella.

    • Kyllä luulisin, että tuo biologinen puoli vauvojen saannista on hallussa ;D

      Olisikin niin helppoa vaan olla avoimin mielin ja olla analysoimatta kaikkea! Sitä jotenkin vain alkaa arvioimaan tilannetta ja asioita huomaamattaan ja lopulta on liian syvällä koko analysoinnin suossa, että siitä on sitten enää turha yrittää rämpiä pois. Olen hirveän hyvä antamaan tässä asiassa neuvoja ystävilleni ja patistamaan heitä olemaan ylianalysoimasta asioita, ja sitten itse en kuitenkaan tee sitä samaa. Helpompi saarnata asiaa kuin tehdä sitä oikeasti… Harmillista, mutta totta.

      Toki pyrin aina elämään ja toimimaan tilanteissa niin kuin tuntuisi hyvältä, mutta joskus sitä vaan joku asia painaa ja sitä lyö jarrut pohjaan. Eikä se tarkoita sitä, etteikö olisi hyvä olla siinä tilanteessa. Ainakin tässä viime aikoina olen moraalia miettinyt ja… No, niin. Ylianalysoin. En pääse siitä yli enkä ympäri. Mutta sinähän olet mies, niin kerropa, että jos mies on onnellisessa parisuhteessa, niin voiko hän kiinnostua toisesta naisesta? Puhun nyt oikeasti onnellisesta parisuhteesta, jossa kaikki asiat on kohdillaan (on rakkautta, luottamusta, kiintymystä ja hyvää oloa). Entä millaisissa tilanteissa mies sitten voi kiinnostua toisesta naisesta? Minusta on kovin hämmentävää välillä miesten toiminta… o.O

  2. Ei kyse ole ollenkaan miesten toiminnasta, vaan kyllä ne naisetkin tekevät tuota. Jos puhutaan kiinnostuksesta niin mielestäni se on aivan normaalia että varsinkin pitemmän parisuhteen aikana voi kiinnostua ja ihastua toiseen ihmiseen. On sitten täysin eri asia mitä sille tekee, onko pieni flirtti niin pahaksi jos se on tarkoitettu vain pieneksi peliksi ja se ei johda mihinkään mikä pahoittaisi kumppanin mieltä. Tietenkin tällaisissa tilanteissa sen flirtin kohteen pitäisi myös olla samalla aaltopituudella ettei se johda ikäviin tilanteisiin tai kuvitelmiin enemmästä. Luulisin että aika usein kyse on siitä, että vaikka joku on pitemmässä ja onnellisessakin parisuhteessa, sitä ikäänkuin testaa omaa viehätysvoimaansa jollain tavalla?

    Korostan nyt vielä sitä, että kiinnostua voi monella tasolla, mutta ei parisuhde voi olla niin rajoittava ettei voisi ajatella muita ihmisiä kiinnostavina, kunhan todellakin on jotkut rajat ja parisuhteen osapuolet ovat niistä rajoista samaa mieltä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s