Hylätty.

Taisin tässä taannoin tunnustaa liittyneeni nettideittailun maailmaan. No, tässä ensimmäisiä tuloksia ajattelin raportoida hiljalleen. Ja, no eihän se nyt kaunista luettavaa ole. Suoraan sanottuna olen aika pettynyt ihmisiin. Tai ehkä tarkemmin yhteen.

Olen siis jutellut muutaman miehen kanssa valitsemani sivuston kautta. Omaan profiiliini en kuvaa ole laittanut, koska en halunnut laittaa. Ajattelin, että sitten annan yksityisesti miehelle kuvan itsestäni, jos sattuisi synkkaamaan kirjoittelun tasolla.

Noh, tutustuin muutaman viestin ajan erääseen mielenkiintoiseen herraan. Joka viestin lopussa hän pyyteli kuvaa nähdäkseen, ihan kaunein sanoin eikä kamalan vaativasti, mutta painostaen kuitenkin siihen jokaisen viestin myötä. Muutaman viestin jälkeen päätin sitten lähettää hänelle kuvani. Rehellisyyden nimissä lähetin kuvan sekä kasvoistani, että kokovartalokuvan, jotta hän oikeasti näkee minkä näköinen minä olen. Niitä tarinoita olen kuullut niin paljon, että mies pyytää naisen kuvaa ja saa kauniin kasvokuvan ja tavatessa sitten paljastuu totuus siitä, että tytöllä on muutama extrakilo liikaa ja homma on siinä. Halusin siis olla rehellinen tälle minuun vaikutuksen tehneelle miehelle ja näyttää sen mitä minä todellisuudessa olen.

Minä en ole mitenkään mallinmitoissa (mutta kuka normaali nainen oikeasti onkaan?), mutta en nyt mielestäni myös ole siellä valas-osastossakaan. Muutama ylimääräinen kilo on, joiden kanssa taistelen. Hiljalleen niitä olen saanut karisemaan ja työ jatkuu vielä sellaiseen normaaliin, joka olisi terveyttä edistävä.

Kuitenkin, lähetin siis kuvani miehelle ja yllätys, yllätys, hänestä ei enää kuulunut pihaustakaan. Ei sanan sanaa. Ei mitään.

Minua suorastaan inhottaa tuollainen käytös, että kärttämällä kärtetään toiselta kuvaa ja sitten, kun se saadaan, todetaan vain, että eipäs tämä neitonen täytä kaikkia niitä vaatimuksia ulkoisesti mitä on. Ja sitten ei edes vaivauduta vastaamaan mitään. Ärsyttävää! Minun mielestäni pitäisi olla sen verran selkärankaa miehellä, että ilmoittaisi kauniisti, että ”kiitos kuvista, mutta niiden perusteella, et ole ihan sen tyyppinen ihminen, jota minä haen”. Sellaiset pakit minä voisin ottaa vastaan. Sellaista rehellisyyttä minä arvostaisin. Ja suoraselkäisyyttä. Se, että ei voida sanoa yhtään mitään saa minut vain vihan valtaan. Jos minä en koe, että toinen on minua ulkoisesti viehättävä, niin en minä ketään vedätä. Kerron heille suoraan, että ”kiitos, mutta et ole ihan minun tyyppiäni”. Ei se ole vaikeata. Erityisesti silloin, kun kommunikoidaan kirjoittamalla!

Ärsyttävää. Tuli sellainen olo, että hän oli kuviani katsottuaan lyönyt niihin leiman ”HYLÄTTY”. Siltä minusta nyt tuntuu. Hylätty. Ei kelpuuteta.

Hylätty: sellainen, jota ei ole kelpuutettu, joka on jätetty heitteille, hyljätty; viskattu pois. (lähde: wikipedia)

Hylätty.

Mainokset

5 kommenttia artikkeliin ”Hylätty.

  1. Erinomaisesti toimittu, tuo ”mies” oli se joka saa sen hylätty-leiman otsaan mänttiydestä.

    Pari ajatusta vain:

    Tuo ”kiitos mutta ei” on ihan törkeän hankala ilmoittaa niin että vastaaottaja ei kuitenkin vedä hernettä nenään :/ Toisinaan miehenä tuntuu että naiset lukevat pehmeimmin pumpulihansikkain kirjoitetut sanat vääntäen ne syvimmiksi solvauksiksi, toki näin varmaan voivat monet naiset ajatella miehistä… 🙂

    Lisäksi kannattanee muistaa että tuo ”hylätty-leima” ei aina tule mitenkään hyi-yök-reaktiosta, joskus ollaan todellakin vain niin erityylisiä ja joskus tulee ihan ”huhhuh, tuo on ihan liian upea että olisi mahiksia”, siitähän tässä tietenkin oli kyse! 😉

  2. Tsemppiä. Been there done that. Ja jos aiot jatkaa netissä, niin koveta ittes siihen, että toi tulee tapahtumaan vielä monesti. Muotoile kanssa valmis vastaus niille tyypeille, jotka vaikuttaa tosi kivoilta, mutta sitten kun saat niiden kuvan, niin tajuat, että mitenkään et vaan näe teitä kahta parina, ever. Tollasta se vaan netissä on, vaikka oikeestihan toi on ihan hanurista…

    Ja jos yhtään lohduttaa, niin mut on jätetty kerran nettitreffeillä, vuosia sitten, ihan livenä vielä törkeemmin. Tavattiin miehen kanssa kadunkulmassa niinkuin oltiin sovittu ja kun oltiin moikattu toisiamme, niin seuraavaksi mies sano, että ”Joo, no, mulla on nyt sellanen olo, että mä lähden tästä kotiin, moido” ja sitten se lähti. SILLON mulla oli tosi epäkelpo olo. Mutta toisaalta, toi mies, joka mun kanssa on nyt kaks kuukautta hengannut (en tiedä kauanko se vielä jaksaa mua) niin sekin löyty netistä ja on kyllä sellanen kultakimpale ihmisenä, että ihan uskomatonta, että törmäsin tollaseen tyyppiin elämäni paskimpana aikana ja paskimmassa kuosissa. Että on siellä niitä helmiäkin. Mutta siinä matkalla pitää kyllä varautua just tollasiin pettymyksiin :(.

  3. Pfff, muistaakseni eräs blogaaja antoi hyvän ohjeen kuva lähettämisestä: lähetä oikeasti huono kuva, jos se ei kelpaa, vastaanottaja on liian nirso. Ja livenä tavatessa on oikein hyvä alku kun toinen huokaisee helpoituksesta 😛
    Itse olen ainakin tätä käyttänyt kun olen kuvani lähettänyt 😛

  4. Joo, sama, mullakaan ei oo koskaan ollut mitään ns. herutuskuvia ne mitä oon lähettänyt, vaan ihan tavallisia fotoja. Ja aika moni on jättäny vastaamatta, kun on nähny kuvan, mutta aika moni on siitä huolimatta lähettäny omansa ja halunnu jatkaa kirjottelua.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s