Kaduttaako?

Kaduttaako? Kaduttaako sinua jokin? Kaduttaako minua jokin? Tietenkin kaduttaa. Minä kadun niitä asioita, joita en tehnyt. Kadun niitä hetkiä, joihin en uskaltanut tarttua. Kadun niitä sanoja, joita en uskaltanut sanoa. Ne sanat mitkä sanoin, niitä en kadu. Ne teot mitkä tein, niitäkään en kadu. Ne asiat, jotka tein – en kadu niitä.

On jännittävää huomata minkälaisia asioita sitä ihminen katuu. Tässä kohtasin muutamia päiviä sitten erään tavallaan exäni. Hän oli ystävällinen ja kiltti ja mukava minua kohtaa siinä hetkessä, kun tapasimme. Hän ei, enkä minäkään, näyttänyt läsnäoleville ihmisille mitään siitä menneisyydestä mitä meillä on. Paikalla olleet ihmiset olivat sekä hänen, että minun tuttujani. Mutta me olimme sivistyneitä siinä tilanteessa. Niin sivistyneitä, että voisi kuvitella, ettei meidän välillämme ole ikinä mitään tapahtunutkaan.

Mitä sitten tapahtui? No, meillä oli suhde. Toinen oli varattu ja toinen ei. Tiedän, että tässä kohtaa monilla nousee karvat pystyyn, että mitä pettureita te oikein olette, mutta niin vain tapahtui. En voi puolustella asiaa hänen kannaltaa, enkä kyllä ala omaanikaan puolta puolustelmaan, koska sillä ei ole mitään väliä. Minä en kadu tapahtunutta. Ne hetket, jotka olivat meidän, olivat, jos eivät täydellisiä, niin lähellä sitä. Niinä hetkinä maailma oli vain meidän kahden. Ei kenenkään muun. Vain meidän kahden.

Tekisinkö sen uudelleen? Todennäköisesti en. Minä siinä poltin näppini ja ehkä hieman sydäntänikin. Oliko se sen arvoista? Oli. Olihan se. Mutta tekisinkö sen uudelleen? En. Tämä ehkä kertoo siitä, että minä yritän oppia aina kaikesta mitä teen. En halua toistaa virheitäni kahta kertaa tässä elämässä, joten pyrin oppimaan niistä ensimmäisellä kerralla. Olen niin monta kertaa nähnyt sen, kuinka toiset tekevät saman virheen yhä uudelleen ja uudelleen. Joskus jopa niin, että virhe vain tuntuu pahenevan kerta kerralta. Minusta on hieman surkeaakin nähdä, kuinka ihmiset eivät näe sitä mitä he tekevät vaan syöksyvät päätä pahkaa uudelleen samaan kurimukseen.

Tämä teksti lähti katumuksesta liikkeelle. Lähinnä siis niistä asioista, joita en tehnyt tai sanonut kadun. Kadun sitä, etten osannut ottaa eräästä kädestä kiinni. Kadun sitä, etten uskaltanut pyytää yhtä ainoaa suudelmaa eräältä toiselta, vaikka tilanne olisi ollut täydellinen. Kadun sitä, etten vain ole tarpeeksi rohkea aina. Yritän kuitenkin koko ajan opetella rohkeammaksi. Yritän koko ajan päästä yli siitä ajatuksesta, ettei kukaan oikeasti voisi olla kiinnostunut minusta. Koska on minusta oltu kiinnostuneita. En minä ole ollut koko elämääni yksin.

No, toivoa tähän iltaan Johanna Kurkelan laulusta. Tämä on yksi suosikeistani.

Mainokset

2 kommenttia artikkeliin ”Kaduttaako?

  1. Useasti tuohon kysymykseen ihmiset vastaavat juuri noin. Itse olen vain tapojeni mukaan eri mieltä kuin muut. Kadun tehtyjä asioita. Niitä kertoja kun en pysähtynyt pieneksi hetkeksi pitempään ennenkuin tein jotain joka loukkasi jotain muuta vaikka tarkoitus ei olisi ollut. Olisin voinut olla parempi ja huomata mitä olen tekemässä ennenkuin sen olen tehnyt.

    • Tottakai sellaiset teot kaduttaa, mitkä johtavat siihen, että loukkaa jotain toista. Sitä en kiellä. Mutta minä ehkä mietin usein liikaakin ja juuri sitä, että miten asiat voivat vaikuttaa muihin ja ketä saatan loukata. Sen vuoksi uskallankin sanoa, että ne asiat, jotka olen elämässäni tehnyt, niin niitä en kadu. Toki varmasti olen teoillani loukannut ihmisiä, mutta joskus niin vain käy. Mikään tilanne ei ole ikinä täysin mustavalkoinen. Aina on mukana kaikki harmaan sävyt ja enemmänkin. Tässäkin yritän kirjoittaa nyt jotain muka mielekästä niin, etten sanoisi mitään mikä loukkaa ketään. Mutta totuus on se, että minä en kadu tekemisiäni. Tiedän mitä olen tehnyt ja voin sanoa, että olen tehnyt kaiken tietoisesti.
      Niin ja toisaalta, onko mitään järkeä katua mitään? Jossittelu ei muuta mennyttä. Mikään ei muuta mennyttä. Ei sen katuminen. Ei sen hyväksyntä. Mennyt tekee ihmisestä sen mitä ihminen on juuri nyt. Menneestä voi vain oppia. Jos haluaa.
      Mutta oikeasti, ja rehellisesti tätä tarkoittaen, kiitos, että uskallat olla erimieltä! Tässä maailmassa niin monet vain myötäilevät ja seuraavat valtavirtaa, joten on virkistävää, että joku uskaltaa sanoa jotain muutakin. 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s